KonMari ja shoppailu

Marie Kondon kodinjärjestelyn elämänhallintaoppaat tulivat kauppoihin jokunen vuosi sitten ja myönnetään – mekin luimme tuon kehutun siivouskirjan. KonMari-metodissa ajatuksena on koota kaikki tavarat yhteen paikkaan kategoria kerrallaan (esimerkiksi vaatteet, keittötavarat, jne.) ja heittää pois kaikki, mikä ei tuota iloa (spark joy). Tämän jälkeen kaikille säästettäviksi valituille tavaroille valitaan paikka ja ne asetellaan omille paikoilleen oikeaoppisesti. Näin saavutetaan elämään hyvä järjestys.

Olemme lähtökohtaisesti Marie Kondon kanssa samoilla linjoilla: Kotona tai elämässä muutenkaan ei pitäisi pitää tavaroita (tai ihmisiä), jotka eivät tuota iloa. Silloin tällöin on hyvä käydä koti läpi ja luopua tarpeettomaksi tulleista tavaroista. Joistakin asioita olemme kuitenkin KonMari-metodin kanssa eri mieltä. Esimerkiksi tavaroiden pois heittäminen ei ole kovin ekologista. Itse otamme joka vuosi päiväksi kirpputoripöydän aurinkoiselta Hietsun kirppikseltä, jolloin mitään toimivaa ja ehjää ei tarvitse heittää pois ja tuotteista saa vielä jokusen euron itselleen.

Toisaalta KonMari-ajattelu auttaa miettimään omaa kulutustaan kriittisemmin, jos ostohetkelläkin pohtii, kuinka pitkään tulee saamaan kyseisestä tavarasta iloa. Onko kyseessä hetken ihastuminen, vai pitkäaikaiseen käyttöön tuleva tuote? Miellyttääkö se silmää vielä kolmenkin vuoden päästä? Meitä KonMari on auttanut jättämään ostamatta nopeasti käytöstä jääviä, vaikkakin edullisia, halpavaatteita. Mieluummin ostamme hieman hintavampia, mutta hyvin pidettyinä monta vuotta kestäviä tuotteita. Samoin laadukkaiden vaatteiden käyttöikää voi jatkaa pesulapalveluilla ja kenkien esimerkiksi säännöllisillä suutarikäynnillä.

Viime vuosien kulutuksen karsiminen ja yleinen pihistely – niin KonMarin kuin vauraamman elämän perässä kulkemisenkin vuoksi – ovat saaneet aikaan myös tietynlaisen shoppailuelämäntavan vastareaktion. Nykyään shoppailu Suomessa, erityisesti pelkkänä ajanvietteenä, tuntuu todella kaukaiselta. Sehän on rahantuhlausta! Kuten olemme aiemminkin kertoneet, olemme jo vuosia keskittäneet ostosten teon ulkomaanreissuille ja siellä niin sanotusti pistäneet haisemaan hyvällä omallatunnolla. Nyt olemme päässeet (vai pitäisikö sanoa joutuneet) pihistelyssä sille tasolle, ettei reissussakaan tule helpolla tehtyä ostoksia. Onhan itse matkaan kulunut jo pitkä penni ja onkohan tämäkään paita nyt varmasti kiva vielä vuoden kuluttua. Tämä uusi ajattelutapa avaa uhkia ja mahdollisuuksia: rahaa säästyy enemmän, mutta joskus on kaikesta huolimatta pakko ostaa uusia vaatteita, ettei ala näyttää ryysyläiseltä (no, siihen menee onneksi vielä jonkin aikaa). Toisaalta tunnistamme, että aiemmin shoppailu oli tietynlainen pakkomielle reissuissa – jos ei ostelisi vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä, jäisikö matkasta mitään konkreettisia muistoja?

Shoppailun suhteen on ehkä jonkinlainen uuden tasapainon metsästys meneillään. Mikä on sopiva määrä shoppailua? Missä kulkee shoppailun ja säästämisen kriittinen piste, jossa vaatekaappi uudistuu siten, ettei vaatevarasto näytä täysin kauhtuneelta, mutta joka kuitenkin mahdollistaa riittävän säästämisen ja sijoittamisen? KonMarihan auttaa myös miettimään sijoittamista pitkällä tähtäimellä – saanko enemmän iloa kuluttamisesta tänään, vai säästämisestä ja sijoittamisesta nyt ja suuremman tuoton kuluttamisesta vuosien päästä?

Ekat ostokset

Tässä reissumeininkiä parin vuoden takaa.

Oletko sinä kokeillut ”konmarittamista”? Miten suhtaudut shoppailemiseen ja siihen, mikä on sopiva määrä shoppailua?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s