Sikavippi

Viikonloppuna kävimme salilla ja kaivaessaan puhelimensa syövereistä sopivaa treeniä, Mauran Tabata-treeniappissa välähti mainos, jossa luki suunnilleen ”Tarvitsetko pikaisesti lainaa 4 000–60 000 euroa?” Jäimme pohtimaan asiaa. Voiko joku todella saada parilla klikkauksella 60 000 euroa lainaa, mahdollisesti hetken mielijohteesta? Ymmärtävätkö tällaisten lainojen ottajat, millaisia kuluja he joutuvat lainasta maksamaan?

Emme keksineet yhtäkään tilannetta, jossa pikavippiä olisi syytä ottaa – jos rahat eivät riitä vuokraan, kannattaa soittaa vuokranantajalle ja selitä tilanne. On vuokranantajankin intressissä löytää ratkaisu, jolla hyvä vuokralainen pysyy maksukykyisenä eikä joudu muuttamaan pois. Vaiva ja mahdolliset tyhjät kuukaudet ovat vuokranantajalle isompi harmi kuin hieman myöhästyvä vuokra, jos siitä on sovittu.

On tärkeää opetella ennakoimaan menoja. Kannattaa seurata, paljonko tilillä on rahaa ja budjetoida se riittämään seuraavaan palkka- tai tukienmaksupäivään saakka. Jos tilillä on 100 euroa ja palkkapäivään on aikaa 2 viikkoa, tarkoittaa se, että rahaa on 50 euroa per viikko ja 7 euroa per päivä. Erinomainen apuväline rahan riittävyyden seurantaan on Penno-palvelu, jota Doris on alkanut käyttämään. Kokemuksista on tulossa postaus, kunhan käyttöä on kokonainen kuukausi takana. Ensivaikutelma palvelusta on kuitenkin todella positiivinen!

Jos kuitenkin ”tilanne on jo päällä” ja tilin saldo näyttää nollaa, ei pikavippi edelleenkään ole hyvä ratkaisu. Jos laskuja varten on pakko saada rahaa, on paras soittaa omaan pankkiin ja selittää tilanne. Siellä ei tuomita, vaan katsotaan, mitä asialle voidaan tehdä, millaiselle summalle on tarvetta ja voisivatko he myöntää lainan inhimillisillä ehdoilla – siis toisin kuin pikavipit.

Sitten on myönnettävä tosiasiat. Helppo meidän on huudella: vanhempamme ovat molemmat edelleen töissä ja tiedämme, että he auttaisivat, jos olisimme taloudellisessa ahdingossa ja voisimme hädän tullen muuttaa takaisin kotiin. Kaikilla ei näin ole ja joskus asiat menevät solmuun. Onneksi on Takuusäätiö, joka ”auttaa velkakierteessä ja taloudellisesti haavoittuvassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä” ja joilta saa ilmaiseksi neuvontaa, takauksia ja pienlainoja. He pyrkivät myös valistamaan ja siten ennaltaehkäisemään velkaantumista, muun muassa uudella Sikavippi-kampanjalla, joka pyrkii kiinnittämään huomiota pikavippien järjettömiin korkoihin.

Muistan kuulleeni pikavipeistä ensimmäistä kertaa lukiossa, jossa yhteiskuntaopin opettaja sanoi, että ”älkää sitten ikinä ottako niitä pikavippejä”. Kaikilla nuorilla ei kuitenkaan ole lähipiirissään aikuisia, jotka varoittaisivat pikavipeistä. Onneksi siis on taho, joka valistaa niitä, joita ei varoiteta pikavipeistä kotona tai koulussa. Toivomme myös, että taloudellisiin vaikeuksiin liittyvä häpeä ja leimautumisen pelko hälvenisivät ja ihmiset uskaltaisivat hakea apua ajoissa. Jos vahinko on tapahtunut ja sikavippi otettu ja kuluista on vaikea selvitä, kannattaa heti ottaa yhteyttä Takuusäätiöön. Kuten äidillämme on tapana sanoa ”asioilla on tapana järjestyä”.

Oletko sinä selviytynyt pikavipin tai -vippien takaisinmaksusta? Millaisia vinkkejä jakaisit muille samaan tilanteeseen?

Takuusäätiö ehdotti meille tästä aiheesta kirjoittamista. Emme kuitenkaan saa tästä kirjoituksesta taloudellista hyötyä ja kannatamme aidosti Takuusäätiön tekemää työtä.

Jätä kommentti