Loppuvuoden aikana ostimme ensimmäiset osakkeemme. Se oli jännää! Ensin melko lailla heräteostoksena Alibabaa Nordnetin Black Friday -kampanjasta ja vuoden viimeisenä päivänä Wärtsilää. Molempia sijoituspäätöksiä harkitessa yhtiöistä katsottiin seuraavat luvut: P/E, P/B, omavaraisuusaste, ROE, osakkeen hinta, osinkotuotto-%, EPS, gearing ja ROI. Olen tehnyt excelin, jossa on luvut selitettyinä ja mitä arvoista voi tulkita ja lisännyt kiinnostavien yhtiöiden lukuja sinne. En silti todellakaan osaa tehdä mitään sofistikoitunutta analyysiä, en sinne päinkään. Kunhan katson, ettei mikään numero pomppaa kauheasti ”ohjearvoista” – ja saatan ostaa siitä huolimatta. Oma ”strategiani” (kuulostaa hienolta) on jossain arvosijoittamisen maailmassa sikälimikäli olen ymmärtänyt sen teesejä oikein. Alibaba ei mitenkään istunut kyseiseen strategiaan, mutta uskon ymmärtäväni sen bisnestä hyvin ja sen verran, mitä yrityksestä tiedän, uskon niillä menevän jatkossa nousujohteisesti.

Wärtsilän lukuja pyöritin samoilla mittareilla ja asiantunteva lopputulema oli ”tää on varmaan ihan hyvä”. Todellinen syy ostolle oli se, että uskoin osakkeen olevan halpa – klassinen todella huono syy ostaa osaketta! Tätä yritin oikeasti analysoida – luin vuosikatsauksia ja analyytikoiden arvioita. Olen sisäistänyt sen, ettei pidä sijoittaa mihinkään, mitä ei ymmärrä. Joudun kuitenkin myöntämään, etten syvällisesti ymmärrä Wärtsilän bisnestä. Ajattelen kuitenkin niin, että sijoitettuani yhtiöön olen äärimmäisen kiinnostunut oppimaan siitä lisää. Wärtsilässä vetosi myös kovasti sen vastuullisuus, sillä sijoittamalla haluan tehdä myös maailmasta parempaa paikkaa.

Wärtsilän sijoituksen ajankohta oli vuoden loppu. Epäilin, että heti tammikuun alussa ihmiset alkavat ostaa osakkeita uudenkarheille osakesäästötileilleen, jolloin kurssit voisivat hieman nousta. Lisäksi olin kuullut huhua tammikuuilmiöstä, jolla on tapana nostaa osakekursseja. Niinpä halusin ostaa Wärtsilääni joulukuun lopulla (Maura osti myös, koska, uskokaa tai älkää, hän uskoi vakaasti yllä kuvaamaani ”analyysiini”). Pörssi oli vain kaksi päivää auki enää joulun jälkeen ja 30.12. valikoitui the dayksi. Tuntui todella paljon juhlavammalta ostaa ”isolla rahalla”, eli tonnilla, osakkeita pidemmän harkinnan jälkeen kuin kaksi Alibaban osaketta 400 eurolla hyvin pikaisen harkinnan jälkeen. Ostopäivä oli kerrassaan kiduttava eikä työnteosta tainnut tulla mitään. Tein ostotoimeksiannon (kuva alla) ja sitten vain odoteltiin. Pidin koko ajan iPhonen Stocks-appia ja Nordnet-appia auki ja seurasin kurssia. Alkuun ostoimeksiantoni oli hinnalla 9,80 euroa, sitten 9,85e, 9,87e ja lopulta 9,88e, jolla toimeksianto meni läpi. Muuttuneista summista voi päätellä paniikin määrän! Mielialat menivät hädästä riemuun, kun ensin pelkäsin, että hinta pompahtaa korkealle enkä saa ostettua mitään ja sitten sainkin toimeksiantoni läpi ja sitten pieneen pettymykseen, kun kurssi jatkoi pientä laskuaan ja olisin saanutkin osakkeet hieman halvemmalla, jos olisin pysynyt pöksyissäni nostamatta toimeksiantohintaa. Isossa kuvassahan noilla kurssivaihteluilla ei ole mitään väliä, mutta oli todella mielenkiintoista kokea omat reaktiot hinnan muutoksille. Osakkeiden ostaminen vaatii rautaisia hermoja, ainakin aloittelijalla!

Nyt tammikuussa on voinut melkeinpä minkä tahansa osakkeen omistaja taputella itseään olkapäälle, että tulipa tehtyä hyvä ostos, kun kurssit ovat nousseet niin mukavasti. Me emme kuitenkaan ole kauhean kiinnostuneita omistustemme lyhyen tähtäimen liikahteluista, vaan tarkoitus on omistaa näitä yhtiöitä pitkään, mahdollisesti yli 10 vuotta, ja toivon mukaan kerätä mukavat osingot ja arvonnousut matkan varrella.

Suorien osakesijoitusten peli on nyt siis avattu! On tullut erittäin selväksi, että olemme toooodella aloittelijoita ja monella tapaa pihalla, mutta ainakin opettelemme. Pahinta tässä on, että osakkeiden ostamiseen jää koukkuun! Koko ajan tekisi mieli ostaa jotain! Siihen on kuitenkin selkeä rajoitin, nimittäin raha. Kaupankäyntikulujen takia osakkeita kannattaa ostaa vähintään 500-1000 eurolla kerrallaan, joten kaiken aikaa ei todellakaan voi olla osakkeita ostamassa. Luonnollisesti takaraivossa kumisee myös ajatus kurssiromahduksesta, joka on väistämättä edessä jossain vaiheessa ja sitä varten olisi hyvä olla hieman cashia kerättynä tilille osakeostoja varten. Toisaalta, romahdus saattaa olla edessä vasta useamman vuoden kuluttua, jolloin nyt voisi ihan hyvin koittaa ostella jotain… Ollapa ennustaja! Onneksi pääasiallinen sijoitustoiminta keskittyy Doriksella Suomen Superrahastoon (Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta muodostava rahasto) ja S&P 500 ETF:ään (Jenkki-markkinan 500 isointa yritystä) ja Mauralla noiden lisäksi Nordnetin Smart-rahastoon, joiden osteluihin emme anna markkinoiden vaikuttaa suuntaan tai toiseen.

Muistatko, miten itse aloitit suorat osakesijoitukset? Vai keräätkö vielä rohkeutta niihin? Vai kiinnostavatko ne edes? Kuulemme mielellämme mielipiteitä!