Yle teki artikkelin siitä, miten ensiasunnon ostajien määrä vähenee sijoittajien ostaessa asunnot. En oikein tiedä, miten tähän suhtautuisin. Osittain koen luonnollisesti piston omassa sydämessäni, koska meillä on kaksi sijoitusasuntoa ja tulevaisuudessa toivottavasti lisää. Päällimmäinen tunteeni on kuitenkin ärtymys. Haastateltava puhuu moneen otteeseen siitä, miten hän “haaveilee ostavansa jonain päivänä yksiön kantakaupungista”. Miksi ihmeessä? Kenellä on varaa ostaa ensiasunto kantakaupungista – ja tarvitseeko edes olla? Olemme jo aiemminkin kirjoittaneet siitä, miten itse halusimme mahdollisimman aikaisin ostaa pienet ja “edulliset” ensiasunnot Espoosta, kaukaa Helsingin keskustan sykkeestä. Näin pääsimme ajoissa kerryttämään omaa varallisuuttamme ja myöhemmin ostamaan mieluisammat asunnot ja vielä myöhemmin ostamaan sijoitusasuntoja.
Jutun haastateltu tienasi edellisessä työssään 3 300 e / kk. Itse tienasimme reilusti vähemmän säästäessämme ensiasuntoihimme – ja olimme opiskelijoista osittain tai kokonaan. Itselle tulee mieleen, että haastateltava ehkä asuu liian kalliisti vuokralla tai kuluttaa liikaa, jos ensiasuntoon on mahdotonta säästää.
En siis kauheasti koe huonoa omaatuntoa jutun haastateltavan puolesta, vaan uskon, että hänellä olisi kyllä mahdollisuus säästää ja ostaa ensiasunto. Sen sijaan jutussa mainitaan, että jotkut hänen kaverinsa ovat hylänneet haaveen omistusasumisesta kokonaan. Se on mielestäni sekä surullista että huolestuttavaa. Köyhyyden periytyminen on todellinen ilmiö ja siitä pitäisi mielestämme puhua paljon enemmän – yli 3 000 euron kuukausipalkkalaiselle ei oikein sympatiamme riitä.
Ensiasunnon ostamisessa haasteena on toki omarahoitusosuuden säästäminen, ja tähän eri ihmisillä on kovin erilaiset valmiudet palkkatulon ja esimerkiksi kiinteän kustannusrakenteensa suhteen. Näistä erityisesti kustannusrakenteeseen voi vaikuttaa, ja suosittelemmekin ensiasunnon ostoa haluaville seuraavaa polkua:
- Tee 2-4 edelliseltä kuukaudelta kustannusseuranta. Vinkkejä tähän esimerkiksi täällä.
- Identifioi kriittisesti, miltä osa-alueilta voit säästää rahaa. Tyypillisesti helpoimpia kohteita meidän kaveripiireissämme saattavat olla ruokakauppa, ravintolaruokailu, asuminen, harrastukset ja liikkuminen. Päätä, kuinka paljon voit näistä alueista suunnilleen säästää.
- Tee rohkeita ja tavoitteellisia tekoja säästämiseksi. Kenties et teekään yhtään ulkomaanmatkaa ensi vuonna, tai vaihdat edullisempaan vuokra-asuntoon?
- Laske säästötarpeesi. Mikä voisi olla ostamasi asunnon hinta? Pankista, henkilöstä ja lainatyypistä riippuen asunnon omarahoitusosuus on 5 – 10 %.
- Aloita säästäminen tänään. Ei ensi kuussa tai ensi viikolla, vaan tänään.
- Perusta erillinen tili, jonka nimeät esimerkiksi “Oma rakas ensiasuntoni” – meitä motivoi tilien nimeäminen, en tiedä toimiiko tämä kaikilla 😀
- Laita päättämäsi säästösumma automaattisena tilisiirtona asuntotilillesi jokaisena palkkapäivänä.
Fakta varmasti on, että ensiasunnon ostaminen on aiempaa hankalampaa, kun sijoittajien määrä markkinoilla kasvaa. Lisäksi pääkaupunkiseudun asuntojen hinnat myös kallistuvat, mikä ei helpota asunnon omistajaksi pääsemistä. Haluamme kuitenkin rohkaista kaikkia ottamaan ensiaskeleensa kohti asunnon omistamista, vaikka se vaatiikin joistain asioista luopumista – asunnon omistajana pääsee itsekin nauttimaan omaisuutensa arvon noususta hintojen noustessa!
Millaisia uhrauksia sinä olet tehnyt asuntoon tai muuhun kohteeseen säästäessäsi?
Budjetistit 
Mielenkiintoinen artikkeli ja hyvää pohdintaa päälle! Piti oikein kaivaa muistin (Excelien) syövereistä oma asuntotaival silmien eteen, jottei täysin kuplaannu nykymenosta ja saa hieman perspektiiviä tähän hetkeen.
Opiskelija-ajan vietin Tampereen Hervannassa vanhempieni minua varten ostamassa yksiössä kärsien opintotuki”sakkoa” ja maksaen alle markkinahintaista 308 euron vuokraa. Kesäkuukausien työnteolla tienatuilla rahoilla (5 000 – 7 000 e bruttona mitättömällä veroprosentilla) eleli mukavasti eikä opintolainaa ”joutunut” nostamaan ennen kuin valmistumisen venyessä tukien loputtua tulopuoli tyrehtyi. Arviolta tämä vuokrataso kyseisenä ajanjaksona kertyi yhteensä no 10 000e arvoiseksi raha-avuksi, josta vasta nyt tajuan olla loputtoman kiitollinen vahnemmilleni.
Opiskelujen loppupuoliskolla parisuhteen myötä muutimme 67 neliön opiskelija-asuntokolmioon vuokran alkaessa 594,11e/kk (sisälsi netin) tasolta ja nousten 1-3% korotusten myötä 615,55e/kk.
Muutto töiden perässä Helsinkiin Lauttasaaren 61 neliön vuokrakaksioon kevensi kukkaroa 950e/kk. Tätä edelsi kesän 3kk jakso soluasumista yksin hintaan 250e/kk.
Tarkkaa motiivia vuokra-asumisesta omistusasumiseen siirtymisen pohdintoihin en muista, mikä kertonee ulkoisten vaikutteiden olleen suuria (näin ”kuuluu” tehdä). Nopeasti havaitsimme, että Lauttasaaren neliöhinnoilla saa kauempaa keskustasta tuplasti elintilaa ja ilmaiseksi hyötyliikuntaa pyöräilemällä töihin keskustaan. Muutama kymmenen metriä Kehä I sisäpuolelta löytyikin tarjouskauppakohde, johon lähdimme täysin tunteella mukaan. Ainakin teimme välittäjän ja myyjän ikionnellisiksi, mutta myöhempien aikojen rahaherännäisyyden tiedoilla ja taidoilla olisi varmasti tullut mietittyä koko ostoprosessi uudelleen (pieni remppakohde, asuminen 2v ja jättäminen sijoituskäyttöön anyone?!). Saimme siis tarpeeseen nähden hulppeasti neliöitä hintaan 3400e/kpl ja keskituloisina pankista kenties lähelle maksimimäärän lainaa. Yhdessä säästettyyn ASP-pottiin oli kertynyt 20 000e, jolle myönnettiin vaimon nimiin maksimilaina. Oma lainaosuuteni jäi siis kokonaan vakuudetta, mutta jälleen kotioloista saapui tuki tuon samaisen Hervannan yksiön panttauksen muodossa. Eleen arvo oli yli 40 000e.
Jos lopuksi palataan kirjoituksen ja linkatun artikkelin aiheeseen, on helppo huomata, miten etuoikeutettu asemani on tällä taipaleella ollut. Toisaalta myös omien valintojen/”uhrauksien” myötä on mahdollistunut se, että tällä hetkellä talouden nettovarallisuus lähestyy 200 000e, säästöprosentti pyörii 40-50 tuntumassa ja se vanhempien vakuuskin on irrotettavissa tuottavampaan käyttöön muutaman vuoden päästä.
Ilman kotoa saatua tukea kuljettu reitti olisi ollut varmasti kovin erilainen. Kiitollisena tästä kaikesta ei tarvitse kahta kertaa miettiä auttaako eläköityneitä vanhempiaan kaikin mahdollisin keinoin ne muutamat vuosikymmenet, joita vielä saamme yhdessä viettää.
TykkääTykkää
Moikka Jugu ja kiitos tästä kommentista! Todella mielenkiintoista kuulla noin tarkkaan dokumentoidusta varallisuusmatkasta! Tunnistan erinomaisesti noita pointteja – ensinnäkin vanhempien korvaamaton apu matkan varrella, josta pitää olla kiitollinen ja tunnistaa olleensa etuoikeutettu. Lisäksi tuo välittäjän ja myyjän tekeminen ikionnelliseksi (:D) ja oman unelmakodin ostaminen, olisin ehkä itsekin nykyisen asunnon sijaan harkinnut vakavasti edullisempaa kohdetta ensiasunnon jälkeen, jolloin ensiasunnon olisi voinut jättää sijoitukseen. Mutta oppia ikä kaikki! Huikeahan tuo sinun nettovarallisuutesi ja säästöasteesi on nyt, joten kalliin asunnon ostaminen on varmaan ollut olennainen osa rahatietoisuuden kerryttämisen matkaasi ja lisäksi varmaan tuonut onnea arkeesi 🙂
TykkääTykkää
Tämä kirjoitus oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä monellakin tapaa. Itse en ole vielä ostanut omaa ensiasuntoani. Suunnitteilla se kuintekin on, ja ASP-tilikin löytyy tämän unelman toteuttamista varten.
Itsehän olen tällä hetkellä päätoiminen opiskelija, en tee töitä ohella ja asun avopuolisoni kanssa vuokra-asunnossa. Onnekseni meidän vuokra on hyvin kohtuuhintainen. Yhdessä vaiheessa todella halusin löytää modernimman, paremmalla sijainnilla sekä näiden kriteerien mukana tulevan korkeamman vuokratason kämpän, mutta lopulta tulin järkiini: mielummin asun nyt tässä kaikin puolin kelvollisessa vuokra-asunnossa ja saan osan rahoistani säästöön sitä kaunista päivää varten, jolloin ostan ensimmäisen omistusasuntoni, kuin että asuisin ”unelmakämpässä” kalliimmalla vuokralla. Sanoisin, että unelmakämppä se on vasta silloin, kun saan sen itse ostaa ja omistaa joskus tulevaisuudessa!
Toki minun tilanteessani säästäminen vie aikaa, ja paljoakaan rahaa ei ole niin sanottuun ylimääräiseen käyttöön. Mutta en näe siinä ongelmaa juurikin sen takia, että ensinnäkään minulla ei ole kiire asunnon ostamisen kanssa ja toiseksi, kuten tekstissäsikin mainitsit, niin pieni säästäminen muilta osa-alueilta onnistuu. Tärkeää on oppia tuntemaan oma käyttäytyminen ostosten ja rahankulutuksen kanssa, ja sen pohjalta taas tehdä ratkaisuja, jotka vievät lähemmäs omia unelmia. Pidän myös itseäni hyvinkin realistisena ajattelijana sekä elän hetki kerrallaan. Voihan se olla, että jokin päivä unelmat vielä muuttuvat ihan toiseen suuntaan… Kukaan ei osaa sanoa 🙂
Joka tapauksessa, nautin tästä blogipostauksestasi ja toivon, että se herättää monissa muissakin pähkäilyä, uusia ajatuksia sekä ehkäpä avaa myös täysin uusia näkökulmia ensiasunnon ostoon liittyen!
TykkääTykkää
Amen! Juuri noin ajattelemme! Ihan mahtavaa, että olet malttanut olla nostamatta asumisen tasoa, koska myöhemmin se palkitsee, kun saa oman kodin ostettua! 🙂
TykkääTykkää
Great bblog I enjoyed reading
TykkääTykkää