Viime vuonna perheeseemme saatiin mukavia uutisia: Doris meni pitkäaikaisen kumppaninsa kanssa kihloihin! Kihlasormukset maksettiin puoliksi, niin kuin kaikki muutkin yhteiset kulut. Me Budjetistit olemme molemmat feministejä ja tasa-arvo on meille sydämen asia. Kaveri- ja tuttavapiireissämme on monia samoin ajattelevia naisia, mutta sormusten kustannuksia ei ole jakanut juuri kukaan. Avioliitto on kuitenkin yhteinen hanke – miksei siis sormuksetkin?
Olemme kirjoittaneet aiemminkin raha-asioista parisuhteessa. Meillä on ja tulee aina olemaan erilliset rahat puolisoidemme kanssa. Samoin meille on itsestäänselvää, että pariskunnan molemmilla osapuolilla on omat asuntolainansa yhteiseen asuntoon – tämä mahdollistaa molemmille vapauden päättää omasta rahankäytöstään esimerkiksi maksimilainasummien, säästöasteen, lyhennysvapaiden ja lainan ennenaikaisen poismaksamisen suhteen.
Erillisistä rahoista kavereiden kanssa aiheesta keskustellessa tässä kohtaa monesti kysytään, mitä sitten tapahtuu jos toinen esimerkiksi olisi kotona jälkikasvun kanssa ja tulot siksi laskisivat, tai jos toinen jää työttömäksi? Oma ajatuksemme on se, että tällaisissa erikoistilanteissa pätevät erikoiskäytännöt. Asumisen kuluja ei jaeta tasan puoliksi, jos toinen esimerkiksi sairastuu tai jää työttömäksi.
Feministeinä ja hyvin perhekeskeisinä ihmisinä olemme myös ehdottomasti sitä mieltä, että molempien vanhempien kannattaa olla kotona jälkikasvun kanssa. Tämä ei johdu kustannusnäkökulmasta vaan siitä, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja omanlaisen suhteen kehittämiseen molempien kanssa. Molempien vanhempien kotona olo mahdollistaa myös tasa-arvoisemman ja tasavertaisemman suhteen lapseen molemmille vanhemmille, sekä edistää kotitöiden ja lapseen liittyvän työn tasaisempaa jakautumista myös myöhemmin. Myös yhteiskunnalliselta kannalta vanhempainvapaiden jakaminen tasan vanhempien kesken parantaa sukupuolten tasa-arvoa työssä ja palkkauksessa. Lisäksi, kotona oleminen tekee tutkitusti hallaa naisen urakehitykselle, joten kyseisen ajan jakaminen on siksikin tärkeää.
Oli elämäntilanne mikä tahansa, on järkevää miettiä, mitä omaisuudelle tapahtuu eri tilanteissa. Maura teki testamentin 27-vuotiaana ja sai lakitoimistolta kuulla olevansa heidän nuorin testamenttiasiakas. Doris sai (vasta) viime vuonna aikaiseksi tehdä testamentin, mutta nyt se on onneksi kunnossa. Mielestämme koskaan ei ole liian aikaista laittaa asioita kuntoon pahimman varalle. Testamentin teko on muuten todella helppoa, ja netistä löytyy useita lakipalvelujen tarjoajia, jotka tekevät nuo kuntoon edullisesti! Kihlautumisuutiseen liittyen tehtäväksi tulee toki myös avioehto – siitä kerromme lisää tulevaisuudessa!
Miten teillä on jaettu raha-asiat parisuhteessa? Onko raha-asioista aiheutunut teille riitaa?
Budjetistit 
Nimim. Epätietoinen pohtii, että onko noista raha-asioiden hoidosta sovittu yhteisymmärryksessä konkreettisesti myös kumppanin kanssa. Ertyisesti siitä vaiheesta jos tulot tippuu? Kannatan ehdottomasti sopimista myös poikkeustilanteiden varalle🤓
TykkääTykkää
Erinomainen pointti! Kommunikaatio ja ennakointi on tässäkin hyvin tärkeää 🙂
TykkääTykkää
Meille on ollut alusta asti selvää, että rahat ovat yhteiset. Kun kumpikin on suhteen alkaessa ollut suunnilleen yhtä varakas (tai tässä tapauksessa varaton..) ja kummallakin on ollut hyvin samankaltainen suhtautuminen kuluttamiseen ja säästämiseen, on tämä ollut meille selkein tapa edetä. Etuna tässä mallissa on ainakin se, että kaikki raha-asiat voi miettiä perheen kollektiivisen hyödyn mukaan sen sijaan että tarvitsisi miettiä kahta yksilöä erikseen (esimerkiksi perhevapaissa ei tule tunnetta, että vapaalle jäävä ”häviää” samalla kun töissä käyvä ”voittaa”). Tässä mallissa emme koe myöskään tarvitsevamme avioehtoa, koska pahimmankin tapahtuessa lusikat menisivät jakoon kummankin näkökulmasta reilusti, eli 50/50. Toki perhevapaita enemmän käyttänyt jäisi siinä tilanteessa eläkekertymässä tappiolle ja siihen voisi halutessaan jonkinlaisen tasausmallin rakentaa, mutta sen verran pienistä summista meidän tapauksessamme puhutaan, ettei olla katsottu tarpeelliseksi sitäkään.
Rahasta emme ole tainneet ikinä riidellä, mutta tässä varmasti on valitun rahapolitiikan lisäksi vaikuttanut vahvasti myös em. yhtenäinen suhtautuminen rahaan, sekä se tosiasia ettemme ole koskaan kokeneet olevamme taloudellisesti ahtaalla; voin hyvin kuvitella, että esimerkiksi penninvenyttäjän ja tuhlarin parisuhteessa meidän mallimme olisi käytännössä mahdoton. Samoin tilanteessa, jossa rahat ovat jatkuvasti loppu, voisivat pienetkin eroavaisuudet rahankäytössä johtaa suhteettoman suuriin riitoihin, mikäli pelisäännöt eivät ole selvät. One size does not fit all 🙂
Joka tapauksessa jälleen kiinnostava postaus, kiitos siitä!
TykkääTykkää
Kiitos erinomaisesta kommentista! Toki jos esimerkiksi suhde on alkanut molempien ollessa nuoria opiskelijoita, niin voi olla, että helpommin kokee luontevaksi, että rahat ovat yhteiset. Se on juurikin noin, että jokaisen on tärkeää löytää itselleen sopiva systeemi! Tärkeintähän on, että systeemi on mietitty ja molemmat kokevat sen reiluksi 🙂
TykkääTykkää