Nuukailua – big time!

Tiedätkö ne ihmiset, jotka tienaavat yli 7000 euroa kuussa ja joutuvat kaupan kassalla jännittämään, riittävätkö rahat? Ai et? No, täällä kuitenkin ollaan!

Ostimme helmikuussa sijoitusasunnon, mutta niinhän siinä vaan kävi, että maaliskuussa jo poltteli uuden ostaminen. Pankin (mielestämme toki erheellisen) näkemyksen mukaan meillä ei vielä ollut tarpeeksi vakuuksia ostaa seuraavaa sijoitusasuntoa, joten lähdimme ideoimaan uuden ostoa ilman pankkia – voisikohan se mitenkään onnistua?

Jos haluaa meidän tyyppisessä tilanteessa ostaa asunnon ilman pankkia, vaatii se uudiskohteen ostamista, jotta myyntihinta saadaan mahdollisimman alhaiseksi. Maura kävi läpi 1400 kpl sillä hetkellä kaupan olevaa uudisyksiötä priorisoimistamme kaupungeista etsien maksimissaan 40 000 e myyntihinnan kohteita. Näitä oli vaikea löytää, mutta sitten tärppäsi! Meille tutusta kaupungista, keskustasta ja aivan ison korkeakoulun vierestä löytyi kiinnostava uudiskohde, jonka rakentamisen oli määrä alkaa pian. Selvitimme sen maksujen suunnitellun aikataulun, sillä uudiskohteissa kauppahinta maksetaan osissa valmiusasteen mukaan, ja tätä maksutaulukkoa vasten aloimme ynnätä pennosiamme.

Keräsimme eri säästötiliemme saldot ja laskimme tarkkaan, mitä asunnon maksut tarkoittavat kuukausittaisen säästämisen summana. Onneksi meillä oli jo valmiiksi melko korkea säästöaste, ja lisäksi kuukausisäästöt ohjattiin tälle sijoitusasunnolle dedikoidulle tilille. Tämä ei kuitenkaan ikävä kyllä riittänyt. Teimme meidän mittakaavassa dramaattisia ratkaisuja: Ensinnäkin, Doris laittoi oman asuntolainansa lyhennyksen yhdeksän kuukauden lyhennysvapaalle. Tämähän on yleinen käytäntö, mutta meille tunnollisina lainanmaksajina paha paikka! Toiseksi, Maura laittoi tauolle kuukausittaisen rahastosäästämisen. Se voi olla jollekin arkinen teko, mutta lähes 15 vuoden säännöllisen rahastosäästämisen jälkeen tuntui yllättävän nihkeälle!

Näiden toimenpiteiden lisäksi arjen valintoihin tarvittiin muutoksia. Olemme normaalistikin pihejä ruokakaupassa, mutta nyt aloimme entistäkin ahkerammin tihrustaa tarjouksia ruokakaupassa. Sanomattakin on selvää, että kaikki shoppaileminen lopetettiin (emme ole kyllä shoppailleet pitkään aikaan muutenkaan). Rehellisyyden nimissä nuukailu näin isosti ei ole koko ajan kovin juhlavaa. Yksikin sadan euron yllättävä meno kuussa ajaa tankkaamaan auton luottokortilla. Opimme kantapään kautta, että budjettiin on vain pakko allokoida edes muutamia kymppejä ravintoloihin sekä “yllättävät” -kategoriaan, muuten on todella tiukat paikat siellä kaupan kassalla kuun lopussa.

Näillä toimilla tiesimme siis saavamme kasaan tarvittavat summan uudiskohteen maksuaikatauluun. Varasimme asunnon ja jäimme odottamaan talon valmistumista. Valitettavasti kyseisen talon rakentamisen aloitus ja sen myötä kauppakirjojen teko viivästyi, joten erittäin kärsimättöminä sieluina olimme jo hieman harmistuneita. Kunnes! Halleluja! Ystävämme kuuli, että hänen tuttavansa haluaa myydä valmistumassa olevan uudiskohteensa kaupungista, johon olimme jo aiemmin tutustuneet! Kesken palaverien viestittelimme toisillemme ja Maura soitti myyjälle heti kun vapautui palaveristaan. Ja saimme sen! Sovimme ostavamme sen samalla hinnalla kuin myyjä oli sen ostanut (eli hän hävisi veron verran). 

Olimme siis jo aloittaneet aggressiivisen säästämisen, mutta kymppitonneja ei vielä tilillä lojunut. Totesimme, että “kyllä ne rahat saadaan kasaan”. Tyhjensimme melko kirjaimellisesti kaikki tilit hätävarapuskuritilit – niin omat kuin sijoitusasuntojen – ja saimme rahat kokoon. Kaupat tehtiin, julkaisimme vuokrailmoituksen, löysimme vuokralaisen ja homma oli paketissa! Talo valmistui alle kuukauden kuluttua ostohetkestä ja nyt meillä on siis neljäs sijoitusasunto, jossa on vuokralainen heti asumassa! Alkuperäisen uudiskohteen (jonka rakentaminen ei ole tainnut vieläkään alkaa) varauksen peruimme.

Nuukailu oli ei-niin-mukavaa, mutta nyt se palkittiin! Lisäksi, tällainen on silmiä avaavaa monella tapaa: monet elävät kuukaudesta toiseen jännittämällä kaupan kassalla rahojen riittämistä ja se on aivan erilaista kuin tällainen vapaaehtoinen nuukailu.

Oletko sinä harrastanut erityisen intensiivisiä säästökuureja? Miten sinä motivoit itsesi ankaraankin säästämiseen?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s