Joka kerta, kun julkaisemme asunnon vuokrailmoituksen, tapahtuu sama: jos parissa tunnissa ei ole tullut puheluita tai sähköposteja, Maura aloittaa panikoinnin. Kukaan ei ole kiinnostunut asunnosta! Pitääkö vuokraa laskea heti! Ei tule mitään! Vararikko koittaa! Tässä kohtaa Doris kehottaa laittamaan jäitä hattuun ja odottelemaan edes päivän.

Ihmisinä meillä on paljon vahvuuksia, mutta kärsivällisyys ei kuulu niihin. Uusin vuokra-asuntoilmoituksemme julkaistiin juuri ennen uutta vuotta, ja muutamaan päivään ei saatu lupaavia yhteydenottoja. Tässä kohtaa kärsimättömyys (ja remonttihimo, ja paniikki) iskivät ja olimme juuri tekemässä uutta vuokraussuunnitelmaa, kun puhelin soi: Voisiko kaksiomme vuokrata kalustettuna?

Väitän, että meillä molemmilla on can do -meininki ja uskomme, että kaikki on mahdollista. Kalustuskyselysoiton jälkeen otimmekin keskenämme nopean puhelun. Viitisen minuuttia pyörittelimme tilannetta, olisiko meillä mahdollista kalustaa asunto – joka muuten sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä kodeistamme – suunnittelimme tarvittavat hankinnat ja arvioimme niiden kustannukset sekä asunnon vuokran kalustettuna. Ja niin teimme päätöksen vuokrata asunto kahden päivän päästä kalustettuna.

Mitkä sinun mielestäsi ovat kalustetussa asunnossa välttämättömiä tarvikkeita? Mauran mielestä vedenkeitin on välttämätön, tv tai ruoanlaittoastiat ei niinkään. Vuokraaja oli hieman eri linjoilla, joten asuntoon hankittiin iso tv ja välineet ruoanlaittoon, muttei vedenkeitintä.

Huonekalut, kodinkoneet ja muut tykötarpeet kerättiin olemassa olevista asuntojen stailaustavaroista ja kaappien käyttämättömistä tuotteista ja kalleimmat hankinnat ostettiin Torista. Ikeaan, Tokmanniin ja Giganttiin tehtiin myös reissut alkuperäistä suunnittelupuhelua seuraavana päivänä. Kaksi päivää puhelun jälkeen vuokrapakettiautoon lastattiin kasa huonekaluja, astioita, kodinkoneita ja liinavaatteita ja startattiin kohti vuokra-asunnon kaupunkia. Pakettiauton ohjaimissa oli tällä kertaa Budjetistien isä, jonka rauhaisiin vasta-alkaneisiin eläkepäiviin keksimme tälläkin kertaa mukavasti puuhaa. Pakettiautoon lastattiin matkalla vielä muutama Tori-huonekalu, ja perillä tavarat kannettiin asuntoon ja aseteltiin nätisti. Omissa kodeissa meille on tärkeää kaunis sisustus ja tavaroiden asettelu, ja samalla tyylillä haluamme toteuttaa myös muille vuokraamamme kodit. 

Mitä tämä kaikki sitten maksoi ja kannattiko se? Osa asunnon kalusteista tosiaan meillä oli jo olemassa, ja hankintojen hinnaksi tuli 576 euroa, sisältäen pakettiauton vuokran ja polttoaineen. Kun tätä verrataan asunnosta kalustettuna saatavaan korkeampaan vuokraan, on koko kustannus kuoletettu 3,3 kuukaudessa. Tuon jälkeen kyseinen asunto tekee erinomaisen hyvää voittoa – se on ostettu 100 % lainalla, eli voiton tekeminen ei ole lainkaan itsestäänselvää. Samoin tämän jälkeen meillä on olemassa kaksion kalusteet, jotka voidaan tarvittaessa siirtää johonkin toiseen asuntoon (ja kaupunkiin).

Hyvä tuotto itsessään olisi riittänyt meille motiiviksi tämän projektin toteutukseen, mutta sen lisäksi uskomme kalusteiden olemassaolosta olevan hyötyä myös jatkossa – korona-ajan päätyttyä saatamme kokeilla esimerkiksi Airbnb-toimintaa jossain sijoitusasunnossamme. Joku ystävämme kysyi jokin aika sitten, miten meillä riittää aika ja energia kaikkiin asuntokuvioihimme. Täytyy myöntää, että kalustaessa meinasi olla ajatus, ettei riitäkään. Nyt projektin päätyttyä tämä tuntuu kuitenkin hyvältä opilta siihen, että elämässä aukeaviin mahdollisuuksiin kannattaa sanoa YES!